Mun ripset vaaleni, kun olin eskarissa. Käytiinhän me sen takia lääkärillä, jolloin mulle sanottiin: "No voit sitten isompana laittaa ripsiväriä". Tyydyin siihen... Kun parin viikon päästä ripset vaan putos, mentiin uudestaan lääkäriin, jolloin mulla olikin sanottavana: "Miten mä laitan sitä ripsaria, kun ei oo mihin laittaa".
Sillon se ei tuntunu niin isolta jutulta, ehkä enemminkin "hienolta". Eihän kukaan eskarissa meikannu, taikka pahemmin kiinnittäny huomiota ulkonäköön. Kyllä mua siitä haukuttiin ja välillä joku jakso muistuttaa asiasta. En vaan ite sillon kiinnittäny siihe kovin suurta huomiota. Vielä.
Sillon se ei tuntunu niin isolta jutulta, ehkä enemminkin "hienolta". Eihän kukaan eskarissa meikannu, taikka pahemmin kiinnittäny huomiota ulkonäköön. Kyllä mua siitä haukuttiin ja välillä joku jakso muistuttaa asiasta. En vaan ite sillon kiinnittäny siihe kovin suurta huomiota. Vielä.
Kun ikää alko tulla ja huomasin, että muut alko tolata naamaansa ties millä sotamaaleilla, koin olevani vähän ulkopuolinen. En halunnu korostaa meikeillä sitä, mitä multa puuttuu. Katoin, kun liikuntatunnin jälkeen kaverit laitto ripsaria ja manas, että ripset menee paakkusiks tai, että ripsari unohtu kotiin. Siihen mä vaan huumorilla totesin "Mulla ei oo sitä ongelmaa.." Tottakai oon koittanu ottaa asiaa huumorilla ja jos joku on kysyny, oon yrittäny olla pettymättä. Joskus mun silmästä kyseltiin vähän väliä, mutta nykyään vähemmän.
Mulle piti laittaa tekoripset, jotka pitäis uusia parin kuukauden välein. Se idea tyssäs kuitenkin siihen, kun äiti otti asiasta selvää ja kävi ilmi, että sellaset voisi rakentaa vain, jos on omaa ripsen tynkää, johon kiinnittää. Mietin kaupan itseliimattavia tekoripsiäkin, mutta jo pelkkä kajaali kirvelee. Oikean silmän luomi on todella ohut ja herkkä. Aina kun paistaa aurinko, oikean silmän luomi menee iha ruskeaksi ja reagoi voimakkaasti. Turha siis haaveillakaan laittavansa mitään tekoräpsyripsiä...
Ripsien puuttumisesta on myös muutakin kun ulkonäöllistä harmia. Esim. tuulisella säällä hiekka lentää suoraan silmään. Lumisateella oikee silmä tulee hyvin usein kipeeksi, kun kylmät ja jäiset hiutaleet osuu siihen. Vesisateella on hankala nähä eteensä, kun yritän jotenkin suojata. Lisäksi auringonpaisteella silmä alkaa vuotamaan herkästi.
Joka kerta, kun nykyään katon peiliin, huomaan ensimmäisenä mun "virheen". Tännekin kun otan kuvia, joko peitän silmän mun etuhiuksilla tai otan kuvan niin, että silmää ei pahemmin näy. Joka ikinen kerta mua ärsyttää mennä uimaan, koska tiijän että sillon mun hiukset ei olekkaan silmän edessä.
Pari viikkoa sitten koulussa huomasin, että muutama tuijotti mun silmää. Mulla oli pipo päässä, eikä etuhiuksia edessä peittämässä, koska olin nukkunu pommiin, enkä ehtiny käyä suihkussa. Olin niinkuin en olisi huomaavinani. Tottakai huomasin. Vaikka olenkin ollut ilman oikean silmän ripsiä jo 11 vuotta, ei se asia silti jätä rauhaan. Edelleen kiinnitän huomiota siihen ja tulen varmaan aina kiinnittämään.
Oon aina haaveillu pitkistä ja tuuheista ripsistä. Ensimmäisenä kiinnitän esimerkiksi uusissa ihmisissä huomiota silmiin ja ripsiin. En tiijä oonko suoraan kateellinen muille, vai oonko vaan pettyny siihen, että mulla ei ole sitä, mitä muut pitää ulkonäössä itsestään selvyytenä. Kyllä se syö mun itsetuntoa.
-Janina




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti